tiistai, 3. maaliskuu 2015

silmäni ovat rasite julkiselle terveyden huollolle

Kävin siis päivystävällä lääkärillä joka sanoi että kyllä hänenkin mielestään optikon kuvissa näkyy poikeamaa. 

Joten hän teki päätöksen soittaa isoon kaupunkiin silmäpolille. Hetken puhuttuaan ja selitettyään vaivani niin pyydettiin minua puhelimeen.

vastasin ja siittähän se saarna alkoi. tiivistän 10minuutin puhelun otsikoihin. Optikko teki eettisesti väärin heillä ei ole oikeutta ottaa silmänpohja kuvauksia kun ei ole lääketieteellistä perustaa tulkita kuvia. Olen tällä hetkellä rasite julkiselle terveyden huollolle tuskin varaamme aikaa sinulle. Mene yksityiselle. Kai se yli lääkäri voi sitten kuvasi katsoa mutta tuskin aikaa saat. No laitakaa se lähete katsotaan.

 Oloni tällä hetkellä on että anteeksi mitä. Mitä pahaa minä tein olin vain hakemassa laseja ja optiikko säikäytti minut puhumalla kiireesti silmä lääkäriin. Joo ei ole rahaa yksityiselle ja suomessa pitäisi olla hyvä julkinen terveyden huolto. Onko silmässäni jotain vikaa vai ei. Miksi minua ei suostuta tutkimaan. Puhelusta jäin erittäin paha mieli.

 

maanantai, 2. maaliskuu 2015

onko hätää vai ei

Elikkäs aloitetaan alusta minulla oli 4 vuotta sitten pään särkyä jatkuvasti ja menin optikolle sain lasit.

No vuosi sitten ihanat lapseni autoivat minua kun unohdin lasini pöydälle tappeluksihan se meni ja lasit hajosi.

Nyt viime viikonloppuna päätin että kun rahaa on säästynyt haen vihdoinkin uudet lasit. 

Käynti silmälasi ostoksilla ei mennytkään ihan putkeen. Minulle tehtiin ekaa kertaa elämässäni silmän pohja kuvaus ja optikko tuli luokseni ja pyysi lupaa lähettää kuvani vielä 2 muulle optikolle ja tulivat siihen tuloksee että nyt pitäis kiiresti mennä silmä lääkärille mutta lauvantaina se ei ollut mahdollista.

joten viikon lopun yli odoteltiin kuvat laukussa muistitikulla ja optikon selostus mukana

tänä aamuna soitin sairaalaan että tarvisin aikaa niin vastaus oli tämä meillä ei ole tarpeeksi lääkäreitä joten saat vain 5minuutin ajan. 

Ja mitäköhän siinä ajassa kerkiää päivystys aika normi lääkärille.. optikot sanoo että kiireinen asia ..sairaala sitä mieltä että odota ny kuukausi nii  saat lääkärille kunnon ajan. 

No nyt käyn tänään sielä päivystyksessä ja katsotaan sitten.

perjantai, 27. helmikuu 2015

viimeinen kesä mekkoni

Kuvittele pieni noin 6v tyttö punaine kesä mekko päällä pyöräilemässä mummun isolla pyörällä. on menossa kaupasta mummun tykö, kun tuttu setä pysäyttää tytön kirkon kohdalla ja sanoo tule papan kanssa penkille pappa on tuttu joten tyttö istuu papan viereen syöttämään lintuja.

Pian tytöstä tuntuu väärältä jokin on väärin. tyttö katsoo tuttua pappaa sitten katsoo jalkoihinsa ja ymmärtää ei näin saa tehdä. miksi papan käsi on hänen alus vaateissaa. Nyt mummu suuttuu.

tyttö nousee ylös hyppää pyörän selkään ja polkee lujaa mummulle. Juoksee mummun syliin ja itkien pyytää anteeksi.

mummu on hämillää. Mitä on tapahtunut, tyttö kertoo itkien kaiken ja pyytää anteeksi pappakin tulee katsomaan mitä täällä itketään.

Mummu sanoo tytölle että et sinä tehnyt väärin vaan tuttu pappa teki. Samassa mummu katsoo ulos. Katsoo tyttöä kuiskaa tälle taka huoneessa on munkia meneppäs ottamaan älkä tule pois ennenkö mummo kutsuu. Tyttö vilkaisee ulos voi ei tuttu pappa.

Tyttö menee taka huoneeseen piiloon mutta kuulee tutun papan äänen onko pikku apurinne täällä.

viikkoja tämä pikku tyttö heräsi huutaen yöllä päässä soiden onko pikku apurinne täällä.

se oli tytön viimeinen kerta kun käytti mekkoa.

lauantai, 14. helmikuu 2015

lapsuudestani 2v "vankeudessa "

Kun olin ensimmäisen luokan puolessa välissä suurin piirtein elämäni heitti pylly mäen. Asuimme äitini kanssa kaksin.

eräänä aamuna heräsin siihen että joku mies puhui äitin kanssa keittiössä, ensimmäinen ajatukseni oli että vaari on tullut ainut mies joka meillä kävi. Juoksin innolla keittiöö stop pöydän ääressä ei istunutkaan vaarii. Mies esitäytyi minulle ja äiti selitti että he ovat nyt pari . Olin iloinen sain vihdoinkin isän kun kaikilla mullakin on

Hänellä oli jo kaksi lasta  minua vanhempi tyttö ja minua nuorempi poika. Vielä tänä päivänä minulla on "iso sisko" joka on myös vanhimman lapseni kummi.

pian muutimme tämän herran kanssa saman katon alle ja tajusin että tästä tulee kamalaa. Sain yhtäkkiä todella todella tiukat säännyt ja todella ankarat seuraamukset. Koulusta kotiin 15minuutissa minuuttikin yli niin 1viikko arestia(aresti oli huoneeni josta en saanut poistua edes vessaan ilman lupaa). kotiin tulo aika 6 minuuttikin yli 1viikko arestii. älä pidä meteliä sisällä "siis leiki olkarissa" arestia ja ilman iltapalaa. Jne. Pihalla tapahtui jotain arestia. Paras mikä on jäänyt mieleen naapuri talosta soitettiin että teidän tyttö hyppii katolla. Tulin kotiin avasin oven niin hirvee huuto ja arestia yritin huutaan en ollut minä 2tuntia myöhemmin äiti tulee kotiin ja kysyy missä olen huudan että arestissa äiti tulee huoneeseeni kysyy että mitä nyt taas vastasin että tuo väittää että olin katolla mutta en ollut en edes uskalla tuolille nousta. Äiti sanoo tiedän halaa ja lupaa puhua asiasta. Vastaus isä puolelta annoin jo arestin 2vk ei voi mitää. isä puolen ollessa välillä pitkään töissä äiti päästi minua salaa ulos mutta muistutti aina tulemaan ajoissa kotiin että ei jäädä kii taisin tästä jäädä parisen kertaa kiinni ja arestia lisää 

äitini oli tämän miehen kanssa noin 2 1/2 vuotta joita noin 2v vietin arestissa katsoen ikkunasta lapsia pihalla leikkimässä.

muistan vieläkin miten jätimme tämän miehen olimme äitini ja muorini kanssa torilla ja äitini antoi minulle lapun A4 missä oli noin 10 kysymystä ja kysymyksen perässä 5sydäntä väritä niin monta sydäntä kuin vastausesi kysymykseen . Kysymykset olivat suurin piirtein tähän tyyliin kuinka paljon tykkäät isä puolesta 1/2 sydäntä haluatko muuttaa pois 5sydäntä 

ja tämän tehtyäni äiti teki oman johto päätöksen minä menin tädilleni yöksi ja äiti muutti samana päivänä ja yön aikana muorilleni. Ja minä pääsin pois siittä "vankeudesta"

lauantai, 14. helmikuu 2015

miksi aloin pitämään blogia

Olen jo vuosia haaveilut blogin pitämisestä mutta pidin sitä liian vaikeana en siis ole mikään tietokoneiden viihde laitteiden ihme lapsi joten asia vain on jäänyt....

miksi siis aloitin nyt? 

Rupesin käymään kallonkutistajalla (lukihäiriöni takia en ole koskaan oppinut lausumaan tai kirjoittamaan heidän virallista ammatti nimikettään) ADHD takia näin 25 koska lapsena vai olin koulun ja terveyden huollon mielestä villi ja huonosti kasvatettu. Ja kun teimme näitä testejä noitatohtorini (hän tietää että kutsun häntä näin koska hänellä on vaikutus ihmisiin jolloin kerrot ne synkimmätkin salaisuutesi hänelle ) kanssa. Kysymyksi vauvasta tähän päivään laidasta laitaan ja tehdessämme näitä testejä näin hänestä että hän tuli vihaiseksi ja ahdistuneeksi kun kerroin elämästäni ja niin kuin hän niitä kutsuu lapsuuden traumoistani. Hän oli vahvasti sitä mieltä että meidän pitäisi käydä näitä läpi koska minä oli ja sivuuta vieläkin nämä asiat huumorin taa ja en ole koskaan käsitellyt näitä kenenkään kanssa olen kertonut ja kohauttanut olkiani että näin nyt vain on ja piste .

Pelkään vain mitä siittä seuraa kun avaan nämä haavat. Ja mitä jos muutun miten minuun suhtaudutaan.

Ja näiden käyntien aikana ymmärsin miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn ja haluaisin opetella näistä tavoista eroon.

nyt on ADHD testi ohi ja viralliset kallon kutistus käynnit alkavat 2viikon sisällä